katso koko ohjelma

Ei vettä, rantaa rakkaampaa

tiistai 08.08.2017
klo 19:00
Rauma-sali
Satamakatu 26 26100 Rauma

100-vuotiaan Suomen kuva piirtyy Sibeliuksen, Pylkkäsen, Rautavaaran ja Kokkosen sävelistä; Kantelettaren poljennosta, Aino Kallaksen tuonpuoleiseen kaipuusta, karvalakkioopperoiden viiltävästä historiamme analyysista. Rauma-salin lavalla 11 taitelijaa johdattavat kohtaamaan suomalaisen säveltaiteen juurista tähän päivään saakka.

Fredrik Pacius (1809–1891): Maamme

Aulis Sallinen (1935–): Balladi Vestmanviikistä (Simana Arhippainin kohtaus oopperasta Punainen viiva)

Joonas Kokkonen (1921–1996): En saa ovea auki (Paavon monologi oopperasta Viimeiset kiusaukset)

Paavo Korpijaakko (1977–): Missä armahani?

Jean Sibelius (1865–1957): Kaiutar; Luonnotar

Tauno Pylkkänen (1918–1980): Kuoleman joutsen op. 21

Einojuhani Rautavaara (1928–2016): Pianosonaatti nro 2 op. 64 Tulisaarna
*****
Aulis Sallinen (1935–): Jousikvartetto nro 3 Aspekteja Peltoniemen Hintriikin surumarssista

Jean Sibelius (1865–1957) Jousitrio g-molli JS 210 (1894)
Finlandia op. 26, sovitus pianolle

 

Suvi Väyrynen, Hannakaisa Nyrönen, Matija Meic, Mika Kares, Laura Mikkola, Kamus-kvartetti, Elina Vähälä

 

Liput 32 € (peruslippu) / 12 € (opiskelijat, lapset 7-15 v., työttömät)
Pyyrmannista ja Lippu.fi

Itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlia vietetään koko vuosi. Sanoin ja sävelin Suomea on rakennettu satoja vuosia kauemmin. Kalevalan ja Kantelettaren kansiin koottu itäinen runolaulu innoittaa edelleen nykysäveltäjiä, kuten tamperelaisen Paavo Korpijaakon Suvi Väyryselle säveltämä Missä armahani? todistaa. Ilmari Kiannon Punainen viiva (1909) ja sen pohjalta syntynyt Aulis Sallisen ooppera (1978) kertovat äärimmäisestä köyhyydestä, kurjuudesta ja tragediasta suorastaan sympaattisesti – yhdistelmä, jonka vuoksi kumpikin teos on suomalaisten kestosuosiossa. Yksilön kamppailu omia demoneitaan vastaan lienee pohjoissavolaisen koraalitoisinnon jyhkeän hyödyntämisen ohella Joonas Kokkosen Viimeisten kiusausten (1975) suosion takana. Paavon monologissa suuri saarnamies särkyy tuskaisiin harhoihin. Aino Kallaksen Kuoleman joutsen (1942) on sekin tuskaa täynnä. Kalevalan kuvasto kietoutuu kristinuskoon. Tauno Pylkkänen seuraa herkästi tekstiä seuraavana vuonna valmistuneessa laulusarjassaan. Kallas menetti kummatkin jo aikuiset lapsensa toisen maailmansodan aikana. Viimeinen kehtolaulu luo varjonsa myös näennäisen kepeän Taivaisen rekiretken ylle.

Sanallinen innoitus on myös Rautavaaran 2. pianosonaatin (1970) lähtökohtana. Englannin sanat fire sermon (tulisaarna) olivat säveltäjälle ”täynnä maagista latausta, musiikiksi muuttuvaa energiaa”. Vastakkaiset voimat, kuten toisen osan rauhaisan virran katkeaminen rajuihin purkauksiin, seuraavat Rautavaaran kuvausta sonaatistaan: ”Miten usein onkaan elämän aikana näyttänyt siltä, että kaikki päättyy kaaokseen, järjettömään tuhoon, häpeälliseen tappioon. Mutta sitten onkin tuon kaaoksen sisästä, ehkä vähitellen, paljastunut täysin looginen järjestäytynyt, johdonmukainen tarkoitus.”

Sallinen hyödynsi alun perin koululaiskonsertteja varten säveltämässään 3. jousikvartetossa (1969) suomalaisen kulttuurin toista aarreaittaa, läntisiä pelimannisävelmiä. Selvästi tunnistettava teema, Peltoniemen Hintrikin surumarssi, saa muunnelmia ja välisoittoja, ja erilaiset soittotekniikat saavat tarkentamaan korvat aina eri aspektiin. Mielikuviin nousee myös tekstiä: Reino Helismaa ja Toivo Kärki ehtivät runoilla sävelmään synkkyydessään vertaansa vailla olevan tarinan (On suo, pitkospuut…) kolme vuotta ennen Sallista. Onkohan teemavalinta tehty juuri sen vuoksi vaiko siitä huolimatta?

Sibeliuksen varhaisesta jousitriosta g-molli (1894) on säilynyt vain ensimmäinen osa – kahta seuraavaa säveltäjä suunnitteli vain fragmenttien verran. Musiikissa on voimaa: hiljaisesta voimakkaaksi paisuvat soinnut kuulostavat tutuilta, ja kun Finlandia (1899, pianosovitus 1900) alkaa, selviää miksi. Alun uhka, orkesteriversiossa vaskien paisutukset, muuttuvat Steinwayn matalaksi jylinäksi. Pyhyyteen nousevat vastaukset häviävät taistelutahtoa soivan fanfaarin alle. Marssin ja kaaoksen jälkeen esiin nouseva hymni – kapellimestari Leopold Stokowskin sanoin – voisi olla koko maailman yhteinen kansallishymni.

Esittely: Anna Grundström

tapahtumat

Rauman Konserttiyhdistys ry
Savelantie 3 F 50
00720 Helsinki

info@raumafestivo.fi
www.raumafestivo.fi