katso koko ohjelma

Kullan himo, vallan kiro

keskiviikko 09.08.2017
klo 14:00
Kulttuuritalo Poselli
Nortamonkatu 12 26100 Rauma

Varauksetta palvottu nero vai sapekkaasti arvosteltu narsisti? Wagnerin luomisvoiman moottorina saattoi olla persoonallisuushäiriö, ja ehkä juuri siksi yhdistelmä vastustamattomimpia sirpaleita hänen kokonaistaideteoksistaan iskee kuin häkä. Viiden laulajan, kahden pianistin ja Kamus-jousikvartetin voimin.

Richard Wagner (1813–1883)
Gott grüss euch (Heinrich der Vogler) oopperasta Lohengrin

Siegfried-idylli, sov. Alfred Pringsheim pianokvintetille

Der Männer Sippe (Sieglinde) oopperasta Valkyyria
Sov. Ilkka Aunu sopraanolle ja pianokvintetille

Mögst du mein Kind (Daland) oopperasta Lentävä hollantilainen

O du mein holder Abendstern oopperasta Tannhäuser
Sov. Franz Liszt (1811–1886) sellolle ja pianolle
*****
Mein Herr und Gott (Heinrich der Vogler) oopperasta Lohengrin

Isolden lemmenkuolo, sov. Franz Liszt pianolle

Ensimmäinen kohtaus oopperasta Reininkulta (Alberich ja Reinintyttäret)

Abendlich strahlt der Sonne Auge (Wotan) oopperasta Reininkulta

Mika Kares, Suvi Väyrynen, Hannakaisa Nyrönen,  Katariina Heikkilä, Matija Meic, Kirill Kozlovski, Laura Mikkola, Kamus-kvartetti

Liput 27 € (peruslippu) / 12 € (opiskelijat, lapset 7-15 v., työttömät)
Pyyrmannista ja Lippu.fi

Richard Wagnerin ylitsevuotava musiikki ja myrskyisä persoona jakoivat musiikkimaailman kahteen leiriin jo säveltäjän elinaikana. Hän ei välittänyt diplomatiasta: poliittisesta toiminnasta seurasi kuolemantuomio ja karkotus. Tärkeää mesenaattiaan hän kiitti viettelemällä tämän vaimon. Saadessaan kieltävän vastauksen rahanlainauspyyntöön hän saattoi vastata häväistyskirjeellä polttaen sillat takanaan. Wagner pelasi ja tuhlasi rahansa ja muisteli omaelämäkerrassaan faktat vaihtoehtoisiksi. Jo vuonna 1876 koottiin kokonainen kirja vähemmän mairittelevista kommenteista, joita Wagner ja hänen teoksensa olivat kirvoittaneet aikalaisten suusta! Wagnerin antisemitismi (joka versoi hänen kateudestaan menestyviä juutalaiskollegoja Mendelssohnia ja Meyerbeeriä kohtaan) ja Hitlerin ponteva Wagner-ihailu 50 vuotta säveltäjän kuoleman jälkeen varjostavat edelleen asenteita oopperan uudistajan musiikkia kohtaan.

Kun Wagnerin sävelien yltä ravistellaan sinfoniaorkesteri, muutama tonni näyttämötekniikkaa, maskit, puvut, useiden tuntien turnauskestävyys ja kirjakaupalla psykoanalyysia, kuuluviin kristallisoituu harmonioiden ja alati virtaavan melodiikan luomat kuvat: kuninkaallinen arvovalta, pumpulinpehmeään rakkauteen kiedottu tuuditus, toivottomuudesta nouseva intohimo.

Parsifalin ja keskiaikaisen ranskalaisrunoelman yhdistävä Lohengrin (1850) tapahtuu Antwerpenissä 900-luvun alkupuolella. Heinrich der Vogler (Henrik Linnustaja) on Saksin kuningas. Gott grüss euch, liebe Männer von Brabant -aariassa hän suostuttelee Brabantissa ritareita mukaansa taistelemaan unkarilaisten Saksan-valloitusta vastaan. Oopperan nimihenkilö, salaperäinen ritari Lohengrin (joka paljastuu Graalin maljan vartijaksi) saapuu paikalle joutsenen vetämässä veneessä. Mein Herr und Gott on juhlava rukous, jossa kuningas julistaa oman vakaumuksensa puhtaaksi.

Wagnerin ystävä ja tukija, kapellimestari Hans von Bülow harjoitti Tristan ja Isolde -oopperaa (1852) sen ensiesitystä varten, kun hänen vaimonsa Cosima synnytti Isolde-tyttären – isänä Wagner. Seuraavan lapsen synnyttyä 1867 ja skandaalin paisuttua von Bülow suostui eroamaan ja Cosima meni naimisiin Wagnerin kanssa – sitä ennen ehti syntyi vielä Siegfried-poika vuonna 1869. Edellisenä vuonna pariskunta oli muuttanut pieneen taloon Sveitsin Luzerniin. Syntyi yhteisen kodin mukaan nimetty orkesteriteos Tribschen-idylli, jonka Wagner myöhemmin nimesi Siegfried-idylliksi. Yllätykseksi syntymäpäiväsankarille sävelletty teos herätti Cosiman yhtyeen soittaessa talon portaikossa. Sen teemoissa on muistumia saksalaisista lastenlauluista vastasyntyneen pojan vuoksi. Hellyys ja rakkaus edes sävelien muodossa olivat varmasti Cosimalle tärkeä lohtu.

Neljän oopperan sarja Nibelungin sormus ensimmäisestä proosaluonnoksesta sävellystyön loppuun vei Wagnerin elämästä 26 vuotta. Laaja-alaisesta henkilögalleriasta pääsevät tässä konsertissa ääneen ylijumala Wotan sekä hänen maallisista tyttäristään Sieglinde aariassa Die Männer Sippe. Siinä Sieglinde vuodattaa elämäntarinansa Siegmundille, kauan sitten kadonneelle kaksoisveljelleen, neuvoo tätä ottamaan saarniin isketyn Notung-miekan ja pakenemaan ennen Hunding-aviomiehen paluuta. Tilanne johtaa lopulta sisarusten rakastumiseen ja karkaamiseen yhdessä. Reininkulta, Sormus-sarjan esinäytös, alkaa Rein-virran pohjalta. Sen ensimmäisessä kohtauksessa turmeltumatonta maailmaa kuvaa loputtomasti edestakaisin keinuva Es-duurisointu. Vedenneitomaisten Reinintyttärien tehtävä on vartioida Reininkultaa, jottei se joutuisi väärämielisten käsiin. Maan alla asuvaan Nibelungin sukuun kuuluva Alberich-kääpiö janoaa Reinintytärten rakkautta, mutta saa osakseen pilkkaa. Hän kiroaa rakkauden ja ryöstää kullan, ja valtapeli alkaa. Reininkullan seesteisessä lopussa Wotan ihailee ilta-auringossa hohtavaa, jättiläisten jumalille rakentamaa Valhallan linnoitusta (Abendlich strahlt der Sonne Auge). Hän kutsuu puolisonsa Frickan astelemaan sinne sateenkaarisiltaa pitkin. Tuhon siemenet on kuitenkin jo kylvetty.

Lentävän Hollantilaisen (1843) juoni yhdistää vanhaan legendaan Heinen runoja. Hollantilainen on tuomittu kiertämään ikuisesti maailman meriä rangaistuksena jumalanpilkasta. Kerran seitsemässä vuodessa saa astua maihin. Jos siinä hetkessä löytyy uskollinen ja uhrautuva vaimo, kirous kumoutuu. Norjalainen kapteeni Daland innostuu Hollantilaisen rikkauksista ja ylipuhuu tytärtään Sentaa tälle puolisoksi (Mögst du, mein Kind). Senta on jo tarinoiden perusteella rakastunut salaperäiseen merenkulkijaan, lupautuu tälle – ja myöhemmin uskottomuusepäilyksen hälventääkseen heittäytyy kuolemaan. Sentään sielut saavat lopuksi syleillä toisiaan, ainakin joissakin ohjauksissa!

Oopperan naispuoliselle päähenkilölle tyypillinen kohtalo on myös Isoldella: hän kuolee voidakseen olla yhdessä Tristanin kanssa, joka on aiemmin tappanut Isolden sulhasen ja juonut Isolden tarjoamasta myrkkymaljasta, joka olikin vaihdettu tarjoajan tietämättä lemmenjuomaksi. Wagner itse kutsui Tristanin ja Isolden (1865) loppukohtausta Isolden transfiguraatioksi, mutta Franz Lisztin kohottavan romanttisen pianotranskription myötä nimeksi vakiintui Isolden lemmenkuolo (1867).

Aaltoavaan hyökyyn,
sävelten pauhuun,
Maailman-Hengityksen huokuvaan kaikkeuteen
tahdon hukuttautua,
vajota,
itseydestäni luopuen, –
se olkoon korkein autuuteni!

Esittely: Anna Grundström

tapahtumat

Rauman Konserttiyhdistys ry
Savelantie 3 F 50
00720 Helsinki

info@raumafestivo.fi
www.raumafestivo.fi