katso koko ohjelma

L’amour – aistien hurmaa

keskiviikko 09.08.2017
klo 19:00
Kustaa Adolfin Kirkko
Kirkkotie 8 27100 Eurajoki

”Si je t’aime, prends garde à toi! – jos rakastan sinua, pidä varasi…” Ranskalaisen säveltaiteen verevyys, unelmointi ja Iberian niemimaalta lainattu hillitön vauhti saa selkäpiin kihelmöimään Rauma Festivon Eurajoen konsertissa. Bienvenue!

Gabriel Fauré
Viulusonaatti nro 1 A-duuri op. 13

Claude Debussy
Rapsodia klarinetille ja pianolle (sovitus alttosaksofonille)

Georges Bizet
Carmen: Habanera, Seguidilla, Toreador

Maurice Ravel
Don Quichotte à Dulcinée

Pierre Max Dubois
Pieces Caracteristiques I. III. V. alttosaksonfille ja pianolle

 

Elina Vähälä, Laura Mikkola, Charles Ng, Kirill Kozlovski, Katariina Heikkilä, Matija Meic

Liput 27 € (peruslippu) / 12 € (opiskelijat, lapset 7-15 v., työttömät)
Pyyrmannista ja Lippu.fi

 

Gabriel Fauré sävelsi ensimmäisen viulusonaattinsa (1875) 31-vuotiaana. Urkurin ja kanttorin ammattiin johtaneet opinnot valmistuivat 10 vuotta aiemmin, ja niitä seurasi sarja urkurin toimia. Pariisissa Fauré pääsi piano-opettajansa Saint-Saënsin salongin kautta piireihin. Viulusonaatti oli Faurén vakuuttava debyytti kamarimusiikkisäveltäjänä, laulujen ohella säveltäjän omimmaksi osoittautuneessa lajissa. Suojattinsa teoksen onnistuneen ensiesityksen jälkeen Saint-Saëns kirjoitti: ”Tämä sonaatti on täynnä herkullisia houkutuksia: uudenlaisia muotoratkaisuja, erinomaisia sävellajinvaihdoksia, poikkeuksellisia äänensävyjä ja odottamattomia rytmejä. Tämän kaiken yllä leijuu taika, joka saa suuren yleisön hyväksymään ennenkuulumattoman rohkeuden. Tällä teoksella Monsieur Fauré lunastaa paikkansa mestarien joukossa.” Mestarin maine löysi Faurén valitettavan myöhään, ja sävellystyö puristui tulevina vuosikymmeninä urkurin kesälomiin.

Isä tahtoi pojasta merimiestä, mutta pianonsoitto vei vasta 10-vuotiaan Claude Debussyn Pariisin konservatorioon. Debussy ei ikinä saanut mitään muuta muodollista koulutusta. Maailmankuva muotoutui runoilija Mallarmén salongissa, jonne kokoontuneiden eri taiteenlajien edustajien esikuvia olivat esimerkiksi Baudelaire ja Wagner. Debussy koki oppivansa nimenomaan maalareilta ja runoilijoilta, ja piti kunniana sitä, että häntä kutsuttiin Monet’n oppilaaksi. Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1889 säveltäjä löysi itäisen Aasian musiikin, mikä vaikutti ratkaisevasti hänen oman tyylinsä kehittymiseen. Vaikka nykyään Debussyn merkitys uudenlaisen musiikinestetiikan ja erityisesti sointivärin kehittäjänä on kiistämätön, aikalaiskriitikot ja yleisö eivät juuri arvostaneet häntä. Nykyään erittäin suosittu orkesterirunoelma Faunin iltapäivä esitettiin aluksi vain pienelle ystäväpiirille.

Vuonna 1909 Debussy alkoi saada jalansijaa musiikkimaailmassa, kun hänen oopperansa otettiin Lontoossa vastaan innostuneesti. Hiukan aikaisemmin Pariisin konservatorion johtoon noussut Fauré auttoi oppilastaan vakiinnuttamaan asemansa nimittämällä tämän konservatorion johtokuntaan. Yksi asemaan liittyneistä töistä oli Première Rhapsodien säveltäminen vuoden 1910 klarinettidiplomeita varten. Soittaja saa esitellä siinä niin lyyristä kuin virtuoosista puoltaan. Tiheässä olevat tunnelman- ja temponvaihdokset lisäävät haastavuutta. Säveltäjä itse innostui kuulemistaan esityksistä niin, että teki teoksesta version klarinetille ja orkesterille.

Tunnetuin ja esitetyin ranskalainen ooppera, Georges Bizet’n Carmen ei vakuuttanut pariisilaisyleisöä ensi-illassaan vuonna 1875. Viattomiin, verettömiin ja aatelisiin sankarittariin tottunut väki ei samaistunut pelottomaan ja oikukkaaseen työväenluokkaiseen mustalaisnaiseen. Teoksen myöhempi voittokulku jäi säveltäjältä kokematta, kun hän kuoli vain 36-vuotiaana kolme kuukautta Carmenin ensi-illan jälkeen. Oopperan viileä vastaanotto masensi Bizet’n, ja vaikka hän oli sairastanut jo vuosia, huhut itsemurhasta jäivät kiertämään. Lääkärien määrittelemä kuolinsyy oli ”akuutin nivelreumatismin aiheuttama komplikaatio sydämessä”.

Carmenin kuuluisimmat aariat, Habanera ja Seguidilla, ovat kummatkin oopperan ensimmäisestä näytöksestä. Niiden pääasiallisena kohteena on suoraselkäinen korpraali Don José, jonka pää menee pyörälle yhtä varmasti kuin kaikkien muidenkin Carmenin kanssa tekemisiin joutuvien. Härkätaistelija Escamillon itsetietoinen esittely toreadorin kiehtovasta ammatista lienee oopperakirjallisuuden tarttuvimpia kupletteja.

Iberian niemimaan rytmit ovat myös Ravelin viimeisen laulusarjan Don Quichotte à Dulcinée (1933) takana. Itävaltalainen elokuvaohjaaja Georg Pabst tilasi serenadin, sankarilaulun ja koomisen laulun Don Quijote -elokuvansa pääosan näyttelijää, venäläistä oopperatähteä Fjodor Šaljapinia varten. Ravel tarttui tehtävään ja valitsi jokaiseen osaan sopivan tanssirytmin. Hullun aatelismiehen romanttinen laulu Dulcineaa palvovana rakastajana on keinahteleva espanjalainen quajira. Eeppinen laulu seuraa baskimaalaista, viiteen menevää zortzico-rytmiä. Siinä Don Quijote esiintyy pyhänä soturina. Juomalaulussa rytminä on jota, joka huojuu juopuneen mukana. Pikkutarkan ”kellosepän” maineessa oleva Ravel ei kuitenkaan pysynyt modernin elokuvateollisuuden vauhdissa, ja elokuvaan lopulta päätyneet laulut sävelsi nuorempi kollega Jacques Ibert.

Elegantti nuorimies, parikymppinen Pierre Max Dubois, herätti vaivattoman virtuoosisella pianonsoitollaan opiskelijatovereiden ihailun 1950-luvun Pariisissa. Myös orkesterin johto, sävellys ja myöhemmin sävellyksen opettaminen sujuivat. Ehkä poikkeuksellisinta hänessä oli kyky ohittaa muun musiikkimaailman kamppailu ja barrikadien rakentelu modernismin, postmodernismin ja kaikkien seuranneiden -ismien ristitulessa. Dubois’n sävellykset ovat kautta linjan spontaaneja, joskus ironisia ja aina taidokkaita. Ihastuttavat karakteerikappaleet alttosaksofonille ja pianolle hurmaavat ja vähän naurattavatkin vauhdillaan. Ystävälleen Dubois tunnusti muitta mutkitta: ”Minulle on luonteenomaista kirjoittaa iloista musiikkia! Rakastan huumoria eikä minulla ole kunnianhimoa yrittää kammeta maapalloa radaltaan.”

Esittely: Anna Grundström

tapahtumat

Rauman Konserttiyhdistys ry
Savelantie 3 F 50
00720 Helsinki

info@raumafestivo.fi
www.raumafestivo.fi