katso koko ohjelma

Yhä herkemmäksi käy uneni

perjantai 11.08.2017
klo 14:00
Kulttuuritalo Poselli
Nortamonkatu 12 26100 Rauma

Benjamin Britten
A Charm of Lullabies mezzosopraanolle ja pianolle

Johannes Brahms
Viulusonaatti nro 2 A-duuri op. 100

Benjamin Britten
Jousikvartetto nro 3 op. 94

 

Katariina Heikkilä, Kirill Kozlovski, Elina Vähälä, Kamus-kvartetti

Liput 27 € (peruslippu) / 12 € (opiskelijat, lapset 7-15 v., työttömät)
Pyyrmannista ja Lippu.fi

 

Yhä herkemmäksi käy uneni,
kuin ohut huntu makaa huoleni
vavisten ylläni.

(Hermann von Lingg, suom. Niina Impiwaara)

Brahmsin 2. viulusonaatti (1886) on kuin runoutta. Se lainaa aiheita Brahmsin neljästä laulusta: Immer leiser wird mein Schlummer (Yhä herkemmäksi käy uneni) jättää melankolisen tunnelman taakseen. Viulusonaatti säteilee hyvää tuulta ja onnellisuutta alusta loppuun. Lempeä ja lyyrinen musiikki on myös äärimmäisen virtuoosista. Brahms vietti leppoisaa elämää Thunissa Bernin lähellä hyvien ystävien ja ihanien maisemien ympäröimänä. Sonaatin sävellysajankohtaan osuva romanttinen ihastuminen parikymmentä nuorempaan alttolaulajattareen Hermine Spiesiin saattoi keventää vanhanpojan askelta entisestään. Brahmsin kerrotaankin todenneen sveitsiläisen paratiisinsa alppimaisemien ”olevan niin täynnä melodioita, että tulee kulkea varoen, jottei vahingossa tallaisi niiden päälle.”

Brittenin ironisesti nimeämä A Charm of Lullabies (1947, Kehtolaulujen lumo) oli kiitoslahja mezzosopraano Nancy Evansille. Tämä auttoi Britteniä festivaalijärjestelyissä ja esitti samana vuonna valmistuneessa Brittenin hilpeässä Albert Silli -oopperassa Nancy-nimistä leipomon tyttöä. Viisiosaisessa laulusarjassa nostetaan äitiyden ilon rinnalle koettelemukset ja usein äänenlausumattomat, kielletyiksi koetut tunteet. Lempeästi tuudittava Kehtolaulu ja skottisävyinen Ylämaan tuutulaulu käyvät hyvin kehdon äärellä hyräiltäväksi. Sephestian kehtolaulu kertoo surullisemman tarinan isästä, joka lähtee. Loitsu (A Charm) kuvailee värikkäästi lapsen nukutuksen – ja kasvatuksen – kolmatta vaihetta, uhkailua. Lempeä ja lohduttava viimeinen osa onkin hoitajan, ei äidin, kehtolaulu. Nancy Evans oli sarjan valmistuessa 5-vuotiaan tytön äiti, ja erosi tytön isästä seuraavana vuonna.

Brittenin 3. jousikvartetto valmistui syksyllä 1975, säveltäjänsä viimeisten teosten joukossa. Amadeus-kvartetin tilaama teos on kuin päiväperhonen: ohitse kiitävä, mielikuvituksellinen, herkkä, täynnä värejä ja kontrasteja. Ensimmäisessä osassa pareittain soittavat instrumentit tanssivat toistensa kanssa. Maaninen ja pyörryttävä Ostinato törmää välillä hiljaisuuteen. Kolmannen osan viulusoolo vie korkeuksiin karuun maisemaan. Lyhyt Burleski tuntuu väkivaltaiselta parodialta. Mietiskelevän ja surumielisen viimeisen osan lisänimi La Serenissima on viittaus Venetsiaan: sen alun kelluvat soolot lainaavat aiheita Brittenin oopperasta Kuolema Venetsiassa (1973). Britten myös oleskeli Venetsiassa tätä osaa säveltäessään, ja sen bassolinjaan on lainattu hotellihuoneen ikkunasta kuuluneet kirkonkellot. Vähitellen rakentuva loppunousu hiipuu, ja lopun kysymys (voimakas sointu) jää ilman vastausta. Viimeisissä sävellyksissä on aina houkuttelevaa aavistella joutsenlaulun piirteitä. Brittenin sydän oli oireillut jo 10 vuotta. Säveltäjä ehti kuulla Amadeus-kvartetin soittavan teoksen läpi harjoituksissa, mutta kuoli kaksi viikkoa ennen sen kantaesitystä.

Esittely: Anna Grundström

tapahtumat

Rauman Konserttiyhdistys ry
Savelantie 3 F 50
00720 Helsinki

info@raumafestivo.fi
www.raumafestivo.fi