katso koko ohjelma

Kulttuurien kontrapunkti

tiistai 07.08.2018
klo 18:00
Kulttuuritalo Poselli
Nortamonkatu 12 26100 Rauma

Wolfgang Amadeus Mozart (1756–1791): Divertimento Es-duuri K. 563 jousitriolle

I Allegro
II Adagio
III Menuetto. Allegretto
IV Andante
V Menuetto. Allegretto
VI Allegro

***

Tan Dun (1957–): Seven Desires kitaralle

Claude Debussy (1862–1918): Pianotrio G-duuri

I Andantino con moto allegro
II Scherzo. Moderato con allegro
III Intermezzo. Andante espressivo
IV Finale. Appassionato

 

Jan Söderblom, viulu
Emma Nyman, alttoviulu
Johannes Rostamo, sello
Ismo Eskelinen, kitara
Aura Go, piano

Liput 27 € / 10 €


Kaikki kulttuuri on lainaa, muuntelua ja yhdistelyä. Ajatus erillisestä tai ainutlaatuisesta kulttuurista sopi hyvin pari sataa vuotta sitten syntyneeseen ideaan kansallisvaltiosta. Nykyään kulttuurinen omiminen liitetään usein etniseen identiteettiin: vieraasta kulttuurista omitaan ja hyväksikäytetään yksittäisiä elementtejä niiden todellista merkitystä ymmärtämättä.

Soittimia, asteikkoja, rytmejä ja harmonioita on kautta aikojen alkuperästä piittaamatta lainattu valtamerten ja historiallisten aikakausien ylitse kansalta toiselle. Mozart sai Osmanien valtakunnasta paitsi ooppera-aiheita (Ryöstö seraljista), myös musiikillisia vaikutteita. Kolonialismin kultakausi avasi eurooppalaisten taiteilijoiden silmät ja korvat entistä kaukaisempiin kohteisiin. Erityisesti Pariisi säteili kosmopoliittisena kaupunkina par excellenceennen ensimmäistä maailmansotaa, kun sinne keskittyi ennennäkemätön määrä varallisuutta, kulttuuria ja luovuutta. Pariisin venäläiset, Igor Stravinsky jaBallets russes-balettiseurue olivat erityisen inspiroivaa seuraa nuorelle Debussylle. Meidän aikamme säveltäjät ovat luopuneet useimmiten kokonaan sävelkielessään ja elämänfilosofiassaan kulttuurien lokeroinnista. Tan Dun sanoo itse keinahtelevansa ja uiskentelevansa vapaasti eri kulttuurien välillä. Silti hänestä kirjoitetut tekstit määrittelevät hänet heti alkuun kiinalaista syntyperää olevaksi amerikkalaissäveltäjäksi. On kiehtovaa eritellä musiikista nousevia lainauksia ja viittauksia – kulttuurien kontrapunktia – mutta erittäin suositeltavaa on myös sukeltaa ennalta tuntemattomaan.

Mozartin Divertimento Es-duuri K. 563(1788) jousitriolle viittaa nimensä (”huvitus”) puolesta sarjaan pieniä, muodoltaan ja sisällöltään kunnianhimottomia kappaleita, jotka on tarkoitettu ajanvietteeksi tai harjoitteluun. Kyseessä on kuitenkin suurteos. Kolmen vartin järkäleessä divertimento-perinteestä muistuttaa kuusiosainen rakenne: nopeiden ääriosien väliin jää kaksi hidasta osaa ja kaksi tanssiosaa. Viulu, alttoviulu ja sello loistavat parrasvaloissa yksilöinä muodostaen silti vakaan, harmonisen kokonaisuuden. Ensimmäisen osan painokkuus, hellästi soiva adagio, huoleton menuetto, vapaana virtaileva andante-muunnelmaosa, käyrätorvia jäljittelevä kahden trion menuetti ja lopulta hurmaava, iskevän rytminen rondo – kaikissa osissa on rakennusaineena ihan alussakin kuultava laskeva kolmisointu. Syvällisesti Mozartin teoksiin perehtynyt musiikkitieteilijä Alfred Einstein sanoi tämän kokonaisuuden olevan täydellisintä ja hienointa, mitä maailma on koskaan nähnyt.

Tan Dun kasvoi Kiinassa kulttuurivallankumouksen aikana. Hän raivasi tiensä riisipellolta ilman muodollista koulutusta Pekingin kiinalaiseen oopperaan soittajaksi ja sovittajaksi. Rajoitusten liennyttyä länsimaiseen taidemusiikkiin tutustuminen tuli mahdolliseksi. Tan Dunista tuli sen myötä kulttuurista pluralismia hyödyntävän uuden aallon johtava säveltäjä Kiinassa. Kolmekymppisenä hän muutti New Yorkiin. Suurelle yleisölle tutuksi Tan Dun tuli viimeistään vuonna 2001 voitettuaan Oscar-palkinnon musiikillaan elokuvaan Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme.

Vuonna 2002 sävelletty Seven Desires(Seitsemän toivomusta) kitaralle syntyi ”tyylien kontrapunktiksi”. Vastakkain ovat kitaralle tyypillinen flamenco-rytmiikka polkaisuineen, kopauksineen ja tremoloineen sekä kiinalaista pipa-luuttua jäljittelevä soittotapa taivutettuine sävelineen. Säveltäjä kertoo kitaran haluavan muuttua pipaksi erilaisia soittotapoja kokeillen, vapaamielisesti kaikki polut tutkien. Villistä hassuttelusta meditatiivisen hartaaksi pyörtävä 15-minuuttinen teos synnyttää aivan uuden maailman eri traditioiden keskustellessa keskenään.

Pariisilaiset salongit – valtavat porvariskodit ikävystyneine asukkaineen – olivat elävän musiikin tärkeitä esityspaikkoja. Niissä toistui hovien hierarkia: fyysinen läheisyys korosti muusikkojen toista luokkaa. Heidän piti hyväksyä pelisäännöt, se että heitä harvoin arvostettiin omana itsenään. Claude Debussy alkoi osallistua tähän sosiaaliseen peliin 1893 -94. ”En enää tunnista itseäni! Minä salongeissa, hymyilen, johdan kuoroja […] – seurapiirirouvien ruoskittavana oleminen on rangaistus tämän kamalan musiikin esittämisestä.” Debussyn tausta ja koulutus olivat kaukana porvarillisesta, ja ystävyyttä kirjallisen avantgarden kanssa ei katsottu hyvällä. Mutta Debussylla ei ollut vaihtoehtoja: hän ei ollut itse virtuoosi, hänellä ei ollut virkaa eikä säännöllisiä tuloja. Musiikkisalongeissa hän onnistui tapaamaan tärkeitä ihmisiä, jotka avasivat ovet teatterin ja oopperan maailmaan. Salongeissa tapahtui Debussyn läpimurto.

Pianotrion G-duuriDebussy sävelsi 18-vuotiaana.  Siihenkin liittyi elannon ansaitseminen: säveltäjä seurasi Tšaikovskin mesenaattina tunnettua madame von Meckiä Euroopan matkalla. Hän opetti tämän lapsille pianonsoittoa, säesti 27-vuotiaan tyttären laulua ja soitti pianoduettoja itsensä madamen kanssa. Firenzessä joukkoon liittyi Moskovan konservatoriosta hiljattain valmistuneet viulisti ja sellisti, ja kimmoke pianotrion säveltämiseen tuli. Vapaana virtaileva ensimmäinen osa vie leikkisään scherzoon, jonka tunnelma on suoraan Pähkinänsärkijänsatumaailmasta (Tšaikovski sävelsi balettinsa 15 vuotta myöhemmin). Kolmannen osan romantiikka olisi suorastaan siirappista, mutta siinäkin Debussy on aikaansa edellä: Puccinin sydämeenkäyvät harmoniat ja elokuvamusiikki tulivat vasta paljon myöhemmin. Kuumeisen intensiivinen finaali päättyy triumfiin. Pianotrion löytyminen vuonna 1982 oli musiikkitieteellinen sensaatio. Alkuperäinen sellostemma oli säilynyt, ja muut osiot koottiin useasta eri lähteestä.

tapahtumat

Rauman Konserttiyhdistys ry
Savelantie 3 F 50
00720 Helsinki

info@raumafestivo.fi
www.raumafestivo.fi