katso koko ohjelma

Enkelten harmonia

torstai 09.08.2018
klo 19:00
Pyhän Ristin kirkko
Luostarinkatu 1 26100 Rauma

Tarquinio Merula (1595-1665): Capriccio cromatico

Anon. / Piae cantiones 1582: Divinum mysterium

Claudio Monteverdi (1567-1643): Laudate dominum

Rosa Giacinta Badalla (n. 1660-n. 1710): Non plangete

Claudia Francesca Rusca (1593-1676): Canzon seconda à 4

Isabella Leonarda (1620-1704): Volo Jesum

Benedetto Re: Canzone à 4

Chiara Margarita Cozzolani (1602-1678): O quam bonum

Anon. / Piae cantiones 1625: Ad perennis

Rosa Giacinta Badalla: Pane angelico

 

Kajsa Dahlbäck, sopraano
Andrew Lawrence-King, harppu
Eero Palviainen, luuttu
Marianna Henriksson, urut

Liput 27 € / 10 €


Rauman Pyhän Ristin kirkon ensimmäisen kirkkoherran Andreas Nicolai Neocleanderin virkakausi alkoi vuonna 1641. Fransiskaaniluostari oli lakkautettu uskonpuhdistuksen myötä vuonna 1538. Nykyistä tornia ei ollut. Kirkossa oli hämärää, koska ikkunat olivat paljon nykyisiä pienemmät. Saarnastuoli kohosi vasemmalla, kuorin ja kirkkosalin välissä oli korkea, tauluin koristettu kuoriaita. Ensimmäinen soitin oli hankittu viimeistään 1654. Silloin on kuljetettu urkupositiivi korjattavaksi Raumalta Turkuun. 1600-luvulla kirkossa oli myös kaksi tuubaa tai pasuunaa, jotka oli lainattu Porista. Vuonna 1700 heikkokuntoinen urkupositiivi korvattiin kannettavalla regaalilla, jota sai vuokrata yksityistilaisuuksiinkin.

Samoihin aikoihin Milanon yli 40 nunnaluostarista kaksi kolmasosaa keskittyi musiikin luomiseen ja esittämiseen. Luostareihin riitti tulijoita, koska perheiden varallisuutta pyrittiin pitämään koossa välttämällä myötäjäisten maksamista. Jopa puolet Milanon aristokraattiperheiden tytöistä eli luostareissa 1600-luvun puolivälissä. Musisoivat nunnat olivat kuuluisia, heistä kirjoitettiin ja heitä mentiin kuuntelemaan maksullisiin konsertteihin. Kuoriseinä, joka ei yltänyt kattoon asti, päästi musiikin kuuluville mutta peitti nunnat katseilta.

Luostareihin lähetettävillä tytöillä oli usein jo valmiiksi perheenjäseniä samassa paikassa, ja musiikillinen koulutus saattoi jatkua myös suvun kautta. Esimerkiksi Chiara Margarita Cozzolanin kaksi tätiä, sisar ja myöhemmin kaksi siskon- tai veljentytärtä asuivat kaikki Pyhän Radegondan benediktiiniläisluostarissa. Tämä luostari oli musiikillisesti Milanon kuuluisin. Konsertissa kuultavista säveltäjistä siellä vaikutti myös Rosa Giacanta Badalla. Badallan julkaistut teokset osoittavat, että uudet musiikilliset virtaukset läpäisivät myös luostarin muurit. Cozzolania taas pidetään edelleen tuon ajan johtavana milanolaissäveltäjänä. Hänen laajoissa moteteissaan virtuoosiset koloratuurit yhdistyvät erittäin affektiivisiin teksteihin. Rytmiikka on monimutkaista ja eloisaa – Cozzolani oli aikaansa ja myös aikansa miessäveltäjiä edellä.

Abbedissaksi ylettyään Cozzolani otti yhteen arkkipiispa Alfonso Littan kanssa, joka pyrki rajoittamaan nunnien säveltämistä, musisointia ja niistä seuraavia yhteyksiä ulkomaailmaan. Aikalainen Filippo Picinelli, hänkin kirkonmiehiä, kirjoitti:

Milanon Santa Radegondan nunnat ovat niin harvinaisen ja valtavan lahjakkaita musiikin saralla, että heidät tunnustetaan Italian parhaiksi laulajiksi. He kuuluvat benediktiiniläisiin, mutta ovat kuulijan kuin kuulijan mielestä kuin valkeita, soinnukkaita joutsenia, jotka täyttävät sydämet ihmetyksellä ja ylistyksellä. Sisarkunnan jäsenistä Donna Chiara Margarita Cozzolani ansaitsee suurimmat kiitokset. Chiara [kirkas, kuuluisa] nimeltään mutta vielä enemmän saavutuksiltaan, ja Margarita [helmi],koska hänen keksimiskykynsä on epätavallisen ja erinomaisen jalo…

Kreivin tytär Isabella Leonarda meni 16-vuotiaana noviisiksi Novaran Sant’Orsola -luostariin. Luostarin maestra di musica, joka myös soitti urkuja, antoi hänelle musiikillisen koulutuksen. Leonardaa pidetään ensimmäisenä naisena, joka julkaisi moniäänisiä soitinsonaatteja – ensimmäisen jo vuonna 1640. Myös viulua soittanut ja kuoronjohtajana toiminut Leonarda kirjoitti otaksuttavasti itse tekstit laulusävellyksiinsä. Useat tekstit ovat kehollisia ja täynnä jopa fyysistä vetoa Jeesukseen. Nunnien siveyttä ei tarvinnut epäillä, joten he saattoivat ottaa vapauksia ilmaisussaan.

Suomalaisille rakas ja musiikillisesti merkittävä Piae Cantiones-kokoelma julkaistiin Saksassa vuonna 1582. Suomalaisen perheen vesa Theodoricus Petri opiskeli Rostockin yliopistossa ja toimitti kokoelman Turun katedraalikoulussa laulettuja teinilauluja. Kokoelman kieli, ”paholaisen” latina, oli väärä protestanttiseen Ruotsi-Suomeen. Syyksi on spekuloitu halua säilyttää vuosisatainen latinankielisten teinilaulujen perinne, jottei se joutuisi hukkaan. Joka tapauksessa alkuperäisen kokoelman tarkastanut Turun katedraalikoulun rehtori Jacobus Finno luultavasti karsi joukosta juoma- ja rakkauslaulut, koska 74 laulun joukossa ei esiinny niitä ollenkaan. Myös viittaukset katolisuuteen saivat mennä.

Kokoelmaan päätyneistä lauluista suurin osa on matkannut Euroopan halki, luultavimmin suomalaisten ylioppilaiden matkassa.  Yleiseurooppalaisten laulujen joukossa on muista lähteistä löytymättömiä lauluja, ehkäpä jokunen Suomen Turussa syntynyt. Vahvan suomalaisen kosketuksen kokoelma sai vuonna 1616 Hemminki Maskulaisen tekemän käännöksen myötä: Wanhain Suomen maan Piispain ja Kirkon Esimiesten laulud Christuxesta ja inhimillisen elämän surkeudhesta. Turun katedraalikoulussa musiikilla oli suuri rooli. Raumalla 1698-1722 toimineen Porin Triviaalikoulun oppilaille oli Pyhän Ristin kirkosta osoitettu penkit lehteriltä. Satoja vuosia myöhemmin saman kattoholvin alla soi musiikki, joka on hurmannut, kannatellut ja sulostuttanut elämää jo vuosisatoja sitten. Luostareissa eläneiden naissäveltäjien ansiosta meille on säilynyt yli 300 vuotta vanha, ainutlaatuinen naisen ääni kirkkomusiikissa ja kristillisyyden tulkitsijana.

tapahtumat

Rauman Konserttiyhdistys ry
Savelantie 3 F 50
00720 Helsinki

info@raumafestivo.fi
www.raumafestivo.fi