katso koko ohjelma

Polttopisteessä Outi Tarkiainen

keskiviikko 07.08.2019
klo 18:00
Kulttuuritalo Poselli
Nortamonkatu 12 26100 Rauma

Rauma Festivon tilausteos, Outi Tarkiaisen laulusarja Naarasäiti kertoo äidiksi tulemisesta yhtyen Rauni Magga Lukkarin ja Rose-Marie Huuvan alunperin saamenkielisten runojen primitiiviseen, matriarkaaliseen sykkeeseen. Bartókin villi ja virtuoosinen Kontrasteja-trio ammentaa unkarilaisesta kansanmusiikista ja romanialaisista tanssisävelmistä. John Adams avasi Phrygian Gates -teoksellaan itselleen pakoportin 1970-luvulla vallinneista sävellysmalleista ja valitsi hypnoottisen minimalisimin.

Béla Bartók (1881−1945):
Kontrasteja Sz. 111 klarinetille, viululle ja pianolle

Outi Tarkiainen (1985−):
Naarasäiti (ke, Rauma Festivon tilaus) Laulusarja baritonille, jousikvartetille ja pianolle

***

Soai vácciiga buohtalaga (He kävelivät rinnan) sopraanolle ja viululle laulusarjasta Maa, kevään tytär

John Adams (1947−):
Phrygian gates pianolle

– – –

Liput 27 € /10 €

Valtava määrä – jopa pääosa – konserteissa ja levyillä soivasta musiikista on syntynyt tilaustyönä. Kuninkaitten, ruhtinaitten ja kirkkolaitoksen työnantajasuhteet säveltäjiin ovat hiipuneet olemattomiin viimeisten sadan vuoden aikana. Nykyään tilaajia ovat mesenaattien rahoilla perustetut säätiöt sekä kaupunkien ja valtioiden rahoittamat orkesterit. Festivaalit kantavat kortensa kekoon, ja tässä konsertissa juhlitaan Outi Tarkiaisen uutta sävellystä Naarasäiti(2018). Se on Rauma Festivon, Hetan Musiikkipäivien ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin yhteinen tilausteos, synnytetty lähes samassa tahdissa kuin säveltäjänsä esikoislapsi. Laulusarja kertoo äidiksi tulemisesta yhtyen Rauni Magga Lukkarin ja Rose-Marie Huuvan alun perin saamenkielisten runojen primitiiviseen, matriarkaaliseen sykkeeseen.

Aidointa / oli himoni / ja viaton toiveeni tulla äidiksi
Järki ei kyennyt sammuttamaan/ halujani / toiveitani
ei saanut minua odottamaan hetkeäkään
Ja kun tunsin / ensi työntöpoltot / tajusin:
elämääni en ohjaa minä / ei järkeni / ei suuri rakkaus
Tahtoni on vain / tyttösen toive / hyttysen askel / tuulenviri
kehoni käskyjen rinnalla

Naarasäidin soolo-osuus on kirjoitettu Aarne Pelkosen laulettavaksi. Teoksia tilaavat usein myös taiteilijat suoraan, ja heillä saattaa olla tarkkojakin vaatimuksia muodosta ja sisällöstä. Viulisti József Sziget tilasi klarinetisti Benny Goodmanin rahoilla Béla Bartókiltatrion yhdessä soitettavaksi. Teoksen piti jakautua kahteen alle neljän minuutin osaan, jotta se saataisiin äänitettynä mahtumaan yhdelle savikiekolle. Bartókia epäilytti aluksi jazz-klarinetistille säveltäminen, mutta Goodmanin levyt lämmittivät pian unkarilaisen sydämen. Syntyi kaksiosainen Rapsodia, joka laajeni Kontrasteiksi (1938), kun Bartók lisäsi siihen Carnegie Hallin kantaesityksen jälkeen hitaan väliosan. Nimi viittaa säveltäjän mukaan ennen kaikkea tempojen vastakkaisuuksiin. Usein kuulostellaan vastakkain myös klarinetin ja viulun sointivärejä, unkarilaisia ja romanialaisia kansansävelmiä, bulgarialaisia rytmejä sekä varsinkin avausosassa kuultavia vihjeitä jazzista ja bluesista.

Ensimmäisen osa nimi, Verbunkos, tarkoittaa unkarilaista värväystanssia, jollaisten tahtiin nuoria miehiä napsittiin Itävalta-Unkarin armeijaan. Vastustamattoman hyväntuulinen marssi polveilee myös hämärämpiin tunnelmiin päättyen klarinetin muina miehinä lurittelemaan itämaille viittaavaan kadenssiin. Toinen osa (”rentoutuminen”) on hiljaista yömusiikkia, jossa pianon ryöpsähdykset piirtyvät viulun ja klarinetin luomaa tyyntä pintaa vasten. Kolmas osa, nopea tanssi, alkaa viulunvaihdolla. Paholaisen intervalleiksi eli tritonuksiksi suhteessa keskikieliin viritetyt ylin ja alin kieli soivat balkanilaiseen tyyliin vapaina ja riemukkaina, kunnes on aika taas tarttua normaalivireessä pysyvään viuluun. Viehkeä keskiosa hämmentää kolmeen tai neljään laskemaan tottuneen kuulijan koko ajan ulottumattomiin liukuvalla rytmiikallaan, kunnes taas mennään täyttä höyryä viulun hurjan kadenssin kautta riemukkaaseen loppuun.

Tarkiaisen Soai vácciiga buohtalaga (He kävelivät rinnan) on tiivistymä laajamuotoisen laulusarjan Maa, kevään tytär päättävästä epilogista. Laulusarjan tilaamisesta on kiittäminen kolmea Euroopan pohjoisinta ammattiorkesteria Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa. Rauni Magga Lukkarin runo kuvaa äitien ja tyttärien välillä kulkevaa, yliluonnollisiakin piirteitä saava yhteyttä. Säveltäjän sanoin: ”Musiikki alkaa kuin itsestään soljuen – aivan kuin se olisi aina jo ollut – ja koko teoksen halki kulkevat laulu ja viulu yhtä vahvoina, rinta rinnan. Niiden ympärille muodostuu tila, jossa voi aistia esiäitien hiljaisen tiedon, mielen avaruuden ja kaikkein hauraimmatkin sisäiset äänet.”

John Adamsin teokset soivat jatkuvasti maailman suurissa ooppera- ja konserttitaloissa. Matka yhdeksi esitetyimmäksi nykysäveltäjistä alkoi umpikujasta, johon eri avantgardististen sävellyskoulukuntien ristiriidat olivat hänet ajaneet. Ratkaisu oli minimalismi, jossa pienet sävelkuviot toistuivat yhä uudelleen, muuntuen hitaasti tai asteittain. Phrygian Gates (1977) oli ensimmäinen hypnoottista repetitiota hyödyntänyt Adamsin teos, ja hän pitää sitä oman äänen löytämisen hetkenä. Silläkin on tilaajansa: pianisti Mack McCray, joka hoiti huomattavaa kestävyyttä ja pitkiä kaaria vaativan teoksen kantaesityksen San Franciscossa vuonna 1978. Säveltäjä kuvailee teosta 22 minuuttia pitkäksi matkaksi läpi kvinttiympyrän. Nimen ”portti” tarkoittaa elektronisesta musiikista lainattua käsitettä, hetkeä jona moodi (tässä teoksessa matka käy lyydisestä moodista fryygiseen) yhtäkkiä ja ilman ennakkovaroitusta vaihtuu. Aallot nousevat välillä rauhallisina, välillä valkokuohuisen väkivaltaisina.

Anna Grundström

tapahtumat

Rauman Konserttiyhdistys ry
Savelantie 3 F 50
00720 Helsinki

info@raumafestivo.fi
www.raumafestivo.fi