katso koko ohjelma

Japanin kautta

torstai 08.08.2019
klo 19:00
Kustaa Adolfin Kirkko
Kirkkotie 8 27100 Eurajoki

Yhdeksän taiteilijaa mutta koko joukko enemmän soittimia: huippulyöjien Helsinki Percussion Ensemblen japanilais-suomalainen ohjelma saa seurakseen Magnus Lindbergin mykkäelokuvakomediasta inspiraationsa saaneen vauhtiduon sekä laajoja romanttisia kaaria piirtävän klarinettitrion. Sointivärin mestari, japanilainen Takemitsu, saa hiljaisuudenkin soimaan musiikkina.

Tōru Takemitsu (1930−1996):
Distance de Feé viululle ja pianolle
Voice soolohuilulle
Orion sellolle ja pianolle

Minoru Miki (1930−2011):
Marimba Spiritual

Magnus Lindberg (1958−):
Trio klarinetille, sellolle ja pianolle
Steamboat Bill Junior klarinetille ja sellolle

Jani Niinimäki (1975−):
Ivalo neljälle lyömäsoittajalle

– – –

Reetta Kataja, viulu
Kirill Kozlovski, piano
Jenny Villanen, huilu
Samuli Peltonen, sello
Lauri Sallinen, klarinetti
Helsinki Percussion Ensemble

Liput 27 € / 10 €

Japanilainen Tōru Takemitsu oli siinä määrin utelias ja avoin, että ensikosketus länsimaiseen musiikkiin johti hänet 16-vuotiaana valitsemaan säveltäjän uran – ilman mitään aiempaa musiikkikoulutusta. Sodan aikana ulkomainen musiikki oli ollut kielletty Japanissa, mutta Takemitsun astuttua asepalvelukseen eräs upseeri soitti gramofonilla alokkaille ranskalaisen chansonin Parlez-moi d’amour. Stravinsky ylisti Takemitsun vuonna 1957 säveltämää Requiemia jousiorkesterille musiikin rikkumattomasta intensiteetistä. Tätä seurannut kansainvälinen huomio teki Takemitsusta tunnetun säveltäjän idän ja lännen väliin. John Cagen rohkaisemana hän alkoi tutkia japanilaista perinnemusiikkia ja hyödyntää sitä teoksissaan.

Enimmäkseen itseoppinut Takemitsu piti ranskalaista Debussyä ja tämän maanmiestä Messiaeniä opastajinaan. Heidän vaikutuksensa kuuluu satumetsän valoa hehkuvassa Distance de fée (Keijun etäisyys, 1951) -kappaleessa viululle ja pianolle. Se on Takemitsun varhaisimpia julkaistuja sävellyksiä. Orion (1984) sellolle ja pianolle kurottaa laulunsa kohti Orionin tähdistön vyötä. Sellon intensiivinen, koristeellinen laulu on identtinen ensimmäinen osan kanssa Takemitsun teoksesta Orion and Pleaides, jossa selloa säestää orkesteri. Orion, kreikkalaisen mytologian jättimäinen metsästäjä, jahtaa Plejadien sisarussarjaa, jotka Zeus lopulta muuttaa tavoittamattomiksi tähdiksi taivaalle.

Voice (Ääni) soolohuilulle syntyi vuonna 1971. Takemitsu toimi edellisenä vuonna Osakan maailmannäyttelyn musiikillisena johtajana ja kiinnostui sen myötä tuolloin Euroopassa käytetyistä kokeellisista sävellystekniikoista. Voice esittelee niitä runsain mitoin: multifonit, soittaessa puhuminen ja laulaminen sekä kielen naksuttelu laajentavat huilun ilmaisuvoimaa huikealla tavalla. Tekniikkoja tärkeämpää on niiden käytön lopputulos: soittaja ja soitin yhdistyvät erottamattomaksi, intensiiviseksi kokonaisuudeksi. Länsimainen sooloteos yhdistyy japanilaiseen Nō-teatteriin. Huiluun puhutut sanat (suomennettuna Kuka siellä? Puhu haamu, kuka ikinä oletkin!) ovat peräisin Shuzo Takiguchin runosta Käsintehtyjä sananlaskuja, mutta samalla viittaavat Shakespearen Hamletiin. Huilisti vaatii näkymättömissä olevan paljastamaan itsensä. Ehkä kyse on yleisöstä?

Minoru Miki kasvoi muusikkoperheessä, japanilaisten perinnesoittimien osaajien keskellä. Ensimmäinen kosketus länsimaiseen taidemusiikkiin tapahtui yläkoulun kuoron myötä. Japanin historiasta kertova yhdeksänosainen oopperasykli ja erityisesti sen osa Ada, näyttelijän kosto (1979) toivat Mikin musiikkia esille myös Euroopassa ja Amerikassa.

Marimba Spiritual (1983-84) marimballe ja kolmelle lyömäsoittajalle syntyi japanilaisen lyömäsoittajan Keiko Aben tilauksesta. Noina vuosina Etiopian nälänhätä paheni katastrofaalisiin mittoihin. Afrikan hätä yhdistyi Mikin itsensä lapsena kärsimään nälkään toisen maailmansodan lopussa. Marimba Spiritual välittää säveltäjän myötätunnon nälän uhreille: teoksen alku on pysähtynyt requiem. Villinä purkautuva toinen jakso sinkoaa ylös, pois kuolevaisuuden rajoista. Mukaansa tempaava rytmiikka on lainattu Chichibun alueen perinteisestä festivaalirummutuksesta.

Magnus Lindbergin kollega Juhani Nuorvala tiivistää maailmalla huimaan menestykseen nousseen suomalaissäveltäjän ja hänen teostensa olemuksen: ”Lindbergin korkeatasoista ja monipuolista tuotantoa sekä hänen asennettaan säveltämiseen kuvaavat hyvin samat piirteet kuin hänen koko persoonallisuuttaan: innostus, uteliaisuus, päättäväisyys, nopeus, pelko tylsistymisestä, pelottomuus, ei-moralisoiva asenne ja tyylitaju.” Kaksikymmenminuuttinen trio klarinetille, sellolle ja pianolle (2008) on Lindbergin kamarimusiikkituotannon keskeisimpiä teoksia: orkesteriteosten vuolas ja romanttinen sointi kultaa myös kolmen soittimen teoksen. Osien ruotsinkieliset nimet on lainattu Gunnar Björlingin (1887-1960) runoista, mutta säveltäjän mukaan ne eivät kuitenkaan ole ohjelmana musiikille. Laajan dramaattisen kaarroksen tekevä ensimmäinen osa vyöryy suurena ja mahtavana huipentuen suorastaan sibeliaaniseen mottoon. Toisen osan mietiskely kääntyy leikiksi ja päättyy klarinetin liverryksiin soolokadenssissa. Varkain lähtevä finaali vilkastuu ilotulitukseksi, niiaa pohjalaisen polskan suuntaan ja seestyy majesteettiseen avaruuteen.

Steamboat Bill Junior klarinetille ja sellolle sai inspiraationsa Lindbergin kuultua viulisti Jascha Heifetzin ja sellisti Grigori Piatigorskin virtuoosisen version Stravinskin Italialaisesta sarjasta. Nimen teokselle lainasi mykkäfilmikoomikko Buster Keatonin elokuva Steamboat Bill Jr (1928). Slapstick-komedian vauhti, nopeat leikkaukset ja akrobatia ovat myös Lindbergin duon pääosassa. Säveltäjä toteaa, että ”kappaletta esittävien soittajien täytyy varmaan tuntea itsensä shakinpelaajiksi ja ajatella yhtä aikaa useita siirtoja”.

Jani Niinimäen Ivalo on sävelletty vuonna 2017 Helsinki Percussion Ensemblelle Radion Sinfoniaorkesterin myöhäisillan kamarimusiikkikonserttiin. Otsikko viittaa yksiosaisen teoksen innoittajaan, Lapin karuun, puhtaaseen luontoon ja pohjoiseen liittyvään mystiikkaan. Tanssirituaalin tuntu nousee käsirumpujen käytöstä, ja kuuluupa kaukaa kirkonkellotkin. Pulssista vapautuminen ja eri soittimien luoma sointivärien alati muuttuva verkko hellivät aistien lisäksi hermostoa.

Anna Grundström

tapahtumat

Rauman Konserttiyhdistys ry
Savelantie 3 F 50
00720 Helsinki

info@raumafestivo.fi
www.raumafestivo.fi