katso koko ohjelma

Kauniit, rohkeat ja kuolevaiset

perjantai 09.08.2019
klo 14:00
Kulttuuritalo Poselli
Nortamonkatu 12 26100 Rauma

”He rakastivat toisiaan / mutta eivät sitä koskaan toisilleen tunnustaneet / tylysti toisiaan katsoivat / rakkaudesta silti riutuivat.” Romanttisen lied-musiikin ainutlaatuinen runon, laulumelodian ja piano-osuuden kolmiyhteys on pääosassa Kaisa Rannan, Erik Rousin ja Joel Papinojan konsertissa. Myös konsertin säveltäjiä sitoo toisiinsa kuohuvat tunteet.

Robert Schumann (1810−1856):
Dichterliebe op. 48

Alma Mahler (1879−1964):
Fünf lieder

Clara Schumann (1819−1896):
Sechs lieder op. 13

Johannes Brahms (1833−1897):
Vier Ernste Gesänge op. 121

– – –

Erik Rousi, basso
Kaisa Ranta, sopraano
Joel Papinoja, piano

Liput 27 € / 10 €

Runouden ja musiikin täydellinen liitto lied syntyi saksankielisen romanttisen runouden innoittamana. Herrat Schubert, Beethoven, Schumann, Brahms ja Wolf mainitaan yleensä ensimmäisinä liedin synnystä ja kultakaudesta puhuttaessa. Rouvat Schumann (os. Wieck) ja Mahler (os. Schindler) taas mainitaan useimmiten suhteessa aviomiehiinsä – ja suhteissa muihin miehiin, isistä rakastajiin. Säveltäjien perhe- ja rakkauselämän lähempi tarkastelu aiheuttaa helposti sormet korviin -reaktion: emme tahdo kuulla, että sydämeen käyvien melodioiden luoja oli itse sydämetön. Mutta kun koko konsertin ohjelmisto kertoo rakkauden huumasta, tuskasta, suloisuudesta ja kitkeryydestä, lienee oikeutettua luoda katsaus teosten säveltäjien omiin kokemuksiin.

Robert Schumann hakeutui nuorena miehenä vuonna 1830 Leipzigiin Friedrich Wieckin oppiin. Arvostettu piano-opettaja oli kouluttanut tuolloin 11-vuotiasta tytärtään Claraa kehdosta saakka konserttipianistin uralle. Hänestä Robertkin saavuttaisi solistitason muutaman vuoden ankaralla harjoittelulla. Tämä kuitenkin luopui pian haaveesta sormivamman vuoksi keskittyen säveltämiseen. Kihlaus Ernestine-neidon kanssa purkaantui vauhdikkaasti, kun Schumannille selvisi, että myötäjäisiä ei olisikaan luvassa. Sen sijaan ihmelapsena ympäri Eurooppaa konsertoinut suloinen Clara kiinnitti huomion, ja 1835 vaihdettiin jo molemminpuolinen rakkaudentunnustus. Isä-Wieck kuitenkin erotti nuoret, määräsi kirjeenvaihdon poltettavaksi ja lähti tyttärensä kanssa puolitoista vuotta kestäneelle kiertueelle. Se ei riittänyt, ja 1837 vaihdettiin kihlat. Naimisiin Clara ja Robert menivät vasta isää käydyn oikeustaistelun jälkeen syksyllä 1840. Heinrich Heinen 16 runoon sävelletty herkkä, unelmien ja kukkien maailmassa liitävä Dichterliebe (Runoilijan rakkaus) syntyi avioliiton solmimisvuonna.

Robert Schumannin elämä oli katkeraa taistelua masennusta ja muita horjuvan mielenterveyden oireita vastaan, mutta avioliiton ensi vuosiin mahtui myös harmonisia hetkiä. Varsinkin isäksi tuleminen (Clara synnytti yhteensä kahdeksan lasta vuosina 1841–1854) tuntui antavan Robertin luovuudelle siivet: ensimmäiset sinfoniat syntyivät ensimmäisten lasten myötä. Aviomiehelle Claran kiertueilla mukana matkustaminen oli tuskallista ja usein pahensi masennusta ja juomista – toisaalta ilman vaimoaan hän oli yhtä lailla onneton ja kykenemätön säveltämään. Clara sen sijaan kykeni konsertoinnin ja lastenhoidon ohella myös säveltämään: Kuusi laulua op. 13 Heinen, Emanuel Geibelin ja Friedrich Rückertin runoihin syntyi vuonna 1843.

Parikymppinen Brahms ilmestyi Schumannien ovelle samaan tapaan kuin Robert Wieckeille neljännesvuosisata aiemmin. Robert Schumannin kiihkeällä tuella Brahms alkoi saada nimeä, ja ihailu sekä ystävyys oli syvää ja molemminpuolista. Aviomiehen mielenterveysongelmat pahenivat, ja hänen jouduttuaan hoitoon Brahms alkoi auttaa Claraa jokapäiväisestä elämästä selviämisessä, muuttaen jopa samaan taloon. Epätoivon purkaus kirjeessä – ”En voi ajatella kuin sinua – mitä oletkaan minulle tehnyt? Etkö voi peruuttaa päälleni langettamaasi loitsua?” – kertoo Brahmsin ristiriidoista. Pitkään riutunut Robert kuoli mielisairaalassa, mutta nyt avioliiton mahdollisuuden auetessa Brahms jätti Claran, selittämättä ja julmasti.

Molemminpuolinen rakkaus, kunnioitus ja ystävyys Claran kanssa olivat itse asiassa täysin poikkeuksellisia asioita Brahmsin elämässä. Kun perheessä oli ollut raha tiukassa, 13-vuotias Brahms oli lähetetty soittamaan Hampurin satamakortteleiden bordelleihin. Lapsenkasvoisen ja sievän pojan kauhistuttavat kokemukset tuolta ajalta tuhosivat hänen lapsuutensa ja kunnioituksen naisia kohtaan. Hän pilkkasi naismuusikoita ja yhdisti seksuaalisuuden vain prostituoituihin, rakastui laulajiin ja jätti heidät taas kohta. Halveksunta ja rakastuminen johti aina samaan tulokseen, pakenemiseen. Halvauksen saaneen Claran syntymäpäivänä valmistuneet Neljä vakavaa laulua (1896) Raamatun teksteihin ennakoivat tämän kuolemaa. Neljäs laulu päättyy korinttolaiskirjeen sanoihin: ”Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.”

Alma Mahlerin kohtalo on olla eurooppalaisen taidehistorian femme fatale: ensisuudelmasta Gustav Klimtin kanssa lähtien hänen elämäänsä kuvataan kuuluisiin miehiin solmituilla suhteilla. Lisäksi muistetaan, miten hän tuhosi kirjeitään Gustav Mahlerille ja väärensi tämän kirjeitä ja omia päiväkirjojaan ennen niiden julkaisua, välittämättä kuitenkaan häivyttää avoimen antisemitististä asennetta juutalaiseen puolisoonsa. Väkivaltaa on monenlaista: kun kuuluisa säveltäjä pyysi 22-vuotiaan Alman puolisokseen, hän asetti ehdoksi, että tämän oli luovuttava omasta sävellystyöstään. Hurmaavat ja intensiiviset Viisi laulua Dehmelin, Rilken ja Heinen runoihin on julkaistu vuonna 1910, kun aviomies sai Sigmund Freudilta neuvon sallia vaimolleen luova työ, jos tahtoisi liittonsa jatkuvan. Alma ei miehensä kuolemankaan jälkeen jatkanut sävellystä: ”Minut johdatettiin pois itseni luota, ja kuinka kaipaankaan sinne takaisin.”

Anna Grundström

tapahtumat

Rauman Konserttiyhdistys ry
Savelantie 3 F 50
00720 Helsinki

info@raumafestivo.fi
www.raumafestivo.fi