katso koko ohjelma

Metsän hiljaisuuteen

lauantai 10.08.2019
klo 14:00
Kulttuuritalo Poselli
Nortamonkatu 12 26100 Rauma

”Jos etsii onnea, torjuu elämän.” Läpi elämän jatkuva omaksi itseksi kasvaminen on Outi Tarkiaisen Metsän hiljaisuuteen -teoksen teema. Baudelaire-laulut nousevat visionäärisen ihmisen yksinäisyydestä ja pakosta raivata omaa tietään. Monella tapaa varjoisaa polkua kulkenut Tšaikovski sävelsi vaikuttavan pianotrionsa opettajansa ja pitkäaikaisen ystävänsä, pianisti Nikolai Rubinsteinin muistolle. Traagisen ja elegisen tunteita ei säästellä, ei myöskään suloisia muistoja menneestä.

Outi Tarkiainen (1985−):
Metsän hiljaisuuteen Sopraanolle, klarinetille, sellolle ja pianolle

Baudelaire-laulut sopraanolle ja pianolle

Pjotr Tšaikovski (1840−1893):
Pianotrio a-molli op. 50

– – –

Kaisa Ranta, sopraano
Lauri Sallinen, klarinetti
Samuli Peltonen, sello
Joel Papinoja, piano
Reetta Kataja, viulu
Kirill Kozlovski, piano

Liput 27 € / 10 €)

– – –

Joskus kun merimiehet haluavat huvitella,
ottavat he kiinni albatrossin,
ulapoiden mahtavan linnun, matkatoverinsa,
joka omia huolia vailla saattelee
synkkien syvänteiden yllä lipuvaa laivaa.

Pian kannelle jouduttuaan alkaa sinitaivaan kuningas
kömpelösti, hölmösti, säälittävästi
laahata valtavia valkeita siipiään
kuin airoja vasten kylkiään.

Siivekäs samoaja – nyt noin rujo, avuton!
Niin uljas äsken, nyt hassu ja ruma!
Kuka piipunnysällä tökkii nokkaa,
kuka ontuen matkii rampaa lentäjää!

Runoilija on kuin tuo pilvien ruhtinas.

Myrskyssä se viihtyy ja
jousimiestä ilkkuu
mutta kovalla maalla
pilkkaringin keskellä
henkipatto muukalainen on.

Silloin sen jättiläissiivet ovat vain taakka ja vamma.

Charles Baudelaire, suom. Antti Nylén

Visionäärisen ihmisen yksinäisyys ja pakko raivata omaa tietään välillä suurenmoisia, välillä painajaismaisia näkyjä nähden – tästä Outi Tarkiainen kertoo Baudelaire-lauluillaan sopraanolle ja pianolle (2009-13). Ranskalaisen dekadenssiromantikon Charles Baudelairen (1821-1867) tekstit eivät tiettävästi osuneet Tšaikovskin käsiin, mutta yksinäisyys ja ulkopuolisuus olivat hänellekin hyvin tuttuja. Syksyllä 1876 hän vastasi läheiselle veljenpojalleen tämän melankolisen kirjeeseen: ”Tiedän sen tunteen. Minunkin elämässäni on päiviä, tunteja, viikkoja, kuukausiakin, jolloin kaikki näyttää mustalta; jolloin minua piinaa ajatus, että minut on hylätty, ettei minusta välitä kukaan. Ja todella, elämälläni ei ole suurta merkitystä kenellekään. […] Teen töitä vain itselleni ja välitän vain itsestäni.”

Oman polun hyväksyminen ja omaksi itseksi kasvaminen on elämänmittainen matka. Outi Tarkiaisen monodraama alun perin folk-mezzosopraanolle ja big bandille säveltämä Metsän hiljaisuuteen (2012) yhdistää ihmistä ja ihmisen ongelmia suuremman ja pysyvämmän luonnon musiikillisen kuvauksen Eeva-Liisa Mannerin ja Sirkka Turkan niin ikään maadoittaviin, syvästi lohdullisiin teksteihin. ”Onni on sana paperilla ja rapisee pois. Se on muovinen kukka, kuka sellaisen ojentaisi ystävälleen, kun elämä piilee meissä valtavana kuin suuri hyväntahtoinen eläin. Antamalla kaiken olla, pyrkimättä niin kiihkeästi kaikkeen, me saamme kaiken.”

Tšaikovski omisti vuonna 1882 valmistuneen pianotrionsa suuren taiteilijan muistolle. Pianisti Nikolai Rubinsteinin kuollessa Tšaikovski menetti paitsi ankarimman kriitikkonsa, myös pitkäaikaisen opettajan, opastajan ja ystävän. Vielä kaksi vuotta aiemmin oli ehdottomasti kieltäytynyt pianotrion säveltämisestä: ”En vain voi sietää pianon ja viulun tai sellon yhdistelmää. Mielestäni niiden sointivärejä ei saa sulautumaan toisiinsa millään”. Pianotrion a-molli op. 50 myötä Tšaikovski paitsi osoitti omat luulonsa vääriksi, antoi inspiraation myöhemmille maanmiehilleen Rahmaninoville ja Šostakovitšille luoda lisää kuolematonta kamarimusiikkia. Valtaviin mittasuhteisiin yltävä trion konserttomainen piano-osuus on jo itsessään kunnianosoitus Rubinsteinille.

Trion intohimoiset, ylitsevuotavat melodiat värittyvät vuoroin elegisillä, vuoroin hellillä sävyillä, kunnes laajan ensimmäisen osan aivan lopussa syvä suru saa vallan. Toisen osan seesteinen teema ja 11 variaatiota vievät kevyempiin muistoihin. Kolmas variaatio kuplii scherzona, viides avaa soittorasian ja kymmenennessä polkaistaan käyntiin masurkka. Finaali varioi teemaa vielä kerran sangen pontevasti, mutta menetyksen lopullisuus palaa myrskyävänä, lopulta kaukaisuuteen katoavana surumarssina.

Anna Grundström

tapahtumat

Rauman Konserttiyhdistys ry
Savelantie 3 F 50
00720 Helsinki

info@raumafestivo.fi
www.raumafestivo.fi