Festivon tämän kesän taitelijakoukon esittelyjen sarjan aloittaa nuoren polven aktiivinen ja monipuolinen muusikko klarinetisti Hanna Hujanen. Kuluneen kevään hän on toiminut Tapiola Sinfonietan klarinetin äänenjohtajana.
Miten kuvailisit suhdettasi soittimeesi, Hanna?
—En tiennyt klarinetista juuri mitään aloittaessani, mutta päivääkään en ole katunut soittimen valintaa. Jo lapsena soitin kesät läpeensä laulukirjoja kannesta kanteen ja Disneyn play along -vihkoja. Nykyään klarinetti on luonteva kädenjatke, ja nautin soittamisesta valtavasti.
-Klarinetti on siitä jännittävä instrumentti, että niitä tarvitsee useamman erilaisen. Itse omistan viisi erikokoista instrumenttia (A-, Bb-, Eb-, basetti- ja bassoklarinetin), mutta ne ovat kaikki yhtä tuttuja ja turvallisia soittaa.
Entä miten vietät aikaa, kun et ole lavalla tai harjoittelemassa?
—Minulla on kaksi rescue-kissaa, joiden kanssa viihdyn kotona lukien sekä ristisanojen parissa. Hiljattain löysin vanhan Nintendo DS-pelikonsolin ja olen verestänyt lapsuusmuistoja Pokemonia pelaamalla. Kuulun myös Urkin Pallo -nimiseen jalkapallojoukkueeseen.
Mitä ihmiset harvoin tietävät sinusta?
—Suoritin Sibelius-Akatemiassa maisteritason sivuaineen alttoviulussa. Olen työskennellyt altistina sekä orkestereissa että kamarimuusikkona. Olen saanut oppia mm. Teemu Kupiaiselta, Jussi Tuhkaselta ja Lilli Maijalalta.
Festivon tämän vuoden teema on ”Esikuvia”. Kuka on suurin (musiikillinen) esikuvasi – ja miksi?
Klarinetisti Asko Heiskanen. Olin hänen oppilaansa 16-18 -vuotiaana, kriittisessä iässä. Hän oli minulle se juuri oikea, upea opettaja, ja sittemmin on ollut ilo työskennellä hänen kanssaan kollegoina. Arvostan Askon asennetta ja uteliaisuutta työtä kohtaan. Askolta opin aina kysymään ”miksi”. Opettaessakaan Asko ei koskaan sanonut vain ”tee näin”, vaan kysyi itseltäänkin ”miksi”.
Mikä teos on vaikuttanut sinuun syvimmin?
Juuri nyt, tässä hetkessä, mieleen nousee Messiaenin Aikojen lopun kvartetto. Se on sekä kuulijalle että esittäjälle järisyttävä kokemus. Olen ollut molemmissa rooleissa useita kertoja, ja teoksen syntytarina, ilmaisuvoima ja syvyys koskettavat joka kerta. Koko kvartetto on hengästyttävän upea – klarinetistille myös ihan kirjaimellisesti hengästyttävä.
Minkä elokuun Festivo-konserteista haluaisit nostaa esiin ja mitä haluaisit yleisön vievän mukanaan tästä konsertista?
—Perjantaina 8.8. kuullaan Schönbergin Pierrot Lunaire häikäisevän Maria Ylipään esittämänä. Olemme tehneet Pierrot’n nyt useita kertoja tällä huippuporukalla, mutta joka kerta ei voi kuin ihmetellä Marian menoa lavalla. Ohjaus on mieletön ja ainoa asia, mikä harmittaa on se, että olen itse valtaosan esityksestä selin Mariaan. Voi, kun joskus itsekin näkisin tämän esityksen yleisöstä käsin! Toivottavasti siis yleisö nauttii konsertista minunkin puolestani ja lähtee kotiin täynnä energiaa Pierrotn sekä toisen puoliskon kabaree-menon jälkeen.
Rauma Festivossa Hannaa kuullaan:
8.8. Kuuhullu kabaree, Rauma-sali
