Juho Alakärppä tunnetaan erityisesti lied-pianistina. Liedin valoa -festivaalin taiteellista johtajaa ja useasti palkittua kamarimusiikin ammattilaista on kuultu jo parina aiempana kesänä myös Rauma Festivossa. Huippua saada sinut taas Raumalle, Juho!
Miten kuvailisit suhdettasi soittimeesi?
— Olen jo pitkään pitänyt itselleni valikoitunutta soitinta sivuseikkana: en ole ollut niinkään kiinnostunut pianosta sinällään vaan enemminkin kaikesta siitä ihanasta, mitä soittimesta saa loihdittua ilmoille – jos hyvin käy☺️. Vasta tutustuttuani pääasiallisesti pari sataa vuotta sitten ja jo aiemmin käytössä olleisiin modernin pianon edeltäjiin, erilaisiin puurakenteisiin kosketinsoittimiin, aloin ymmärtämään itse soittimen selitysvoimaa sille kirjoitetulle musiikille. Olen jopa alkanut pitämään erilaisista pedaaleista😄.
Miten vietät aikaa, kun et ole lavalla tai harjoittelemassa?
— Nykyisin harjoittelen suhteellisen vähän, enkä juuri koskaan soittimellisen harjoittelun itsensä takia. Elämäni täyttää kolme vauhdikasta lasta, olen taas löytänyt kirjojen pariin, lenkkeilen sekä pelaan fudista ja säbää aina kun tilaisuus tarjoutuu. Ja haaveilen. Vaikkapa joutilaisuudesta Roomassa tai jossain Itä-Euroopan kaupungissa, jossa en ole koskaan käynyt.
Mitä ihmiset harvoin tietävät sinusta?
— No jaa, luulen, että tällaisia asioita on paljonkin, ja se itsessään tuntuu minusta oikein hyvältä😄. Voin kertoa vaikkapa kompleksisesta suhteestani lähtemiseen: jätän pakkaamisen aina viime tinkaan, myös ilman mitään pakottavaa syytä. Juoksen asemalle huonosti pakattuja tavaroita kannatellen ja juoksun lomassa soitan vielä jollekulle, joka voisi kiikuttaa laiturille kotiin unohtuneen kesähatun. Asiaintilan on pitänyt muuttua jo kauan sitten. Haaveilen muuten kovasti myös psykologian opinnoista, ja olen niitä hieman tavallaan jo aloitellutkin.
Soitat Festivon tämän vuoden avajaiskonsertissa. Mitä siellä tullaan kuulemaan ja mitä haluaisit yleisön vievän mukanaan tästä konsertista?
— Konsertissamme Talvinen matka ja peilikuva esitämme Aarne Pelkosen kanssa Schubertin Winterreise-laulusarjan, joka on itselleni arvaamaton matka ihmismielen pettymyksiin, yritykseen ymmärtää elämä kohtaloita ja maailmaa. Meditatiivisessa laulujen jatkumossa soi halu elää: kohdata ja tulla kohdatuksi. Uskoni Schubertin musiikin eheyttävään voimaan, joka usein piilee sen hauraudessa, on vankkumaton.
Juho Alakärppä Rauma Festivossa
Ti 5.8. klo 19 Talvinen matka ja peilikuva
