Raumalle vastikään paluumuuttanut Riku Kantola kutsuu itseään ääniaaltoilijaksi, mikä onkin osuvaa, sillä hän on säveltäjä, multi-instrumentalisti ja musiikin tuottaja. Riku tasapainoilee äänen luomisen, -tutkimisen, -käsittelyn sekä visuaalisuuden välillä luoden näiden yhdistelmästä taidetta ja kokemuksia.

Riku, miten kuvailisit suhdettasi soittimeesi?

— Soitin on avain sisimpään.

— Soittimeni ovat minulle elämänkumppaneita  ja opettajia jotka muistuttavat minua elämän ihmeellisyydestä ja yllätyksellisyydestä. Soittaessa jokainen soitin värähtelee minulle oman hetkittäisen tarinansa, jonka kautta oma sen hetkinen värähtelyni peilautuu. Tämän peilin kautta minun on mahdollista käydä keskustelua itseni kanssa tavalla, joka ravistelee ja puhdistaa pinttyneitä tapoja ja malleja, kaivaa esiin vahvuuteni ja hyväksyy heikkouteni. Soittimilla on myös vahva potentiaali lisätä ymmärrystä kaiken olemassa olevan yhteydestä toisiinsa sekä kyky muistuttaa elämän alati muuttuvasta luonteesta lempeällä ja turvallisella tavalla.

Miten vietät aikaa, kun et ole lavalla tai harjoittelemassa?

— Olen perheeni kanssa, sekä pyrin päätymään pois kaupungin hälinästä luonnon äärelle niin paljon kuin mahdollista.

Mitä ihmiset harvoin tietävät sinusta?

— Kuuntelen nykypäivänä hyvin vähän tallennettua musiikkia. Haluan kokea musiikin mieluiten sellaisena kuin se on siinä hetkessä johon se syntyy, elävänä, suoraan ihmiseltä ihmiselle.

Festivon tämän vuoden teema on ”Esikuvia”. Kuka on suurin esikuvasi?

— Minulla on ollut ilo olla vaikuttunut ja inspiroitunut lukuisten taiteilijoiden upeasta työstä, mutta en ole koskaan kokenut heidän olevan esikuvia. Jokainen minuun syvästi vaikuttanut ihminen on aina ollut uusi ja ihana inspiraation lähde kohti jotain uutta ja ihmeellistä.

Mikä teos on vaikuttanut sinuun syvimmin?

— Jos on pakko valita yksi, niin… Keith Jarret: My Song. Tämä teos johdatti minut aikanaan oman pianismini luokse. Teos kykeni sulattamaan pinttyneet käsitykseni jazz-musiikista, samalla muuttaen pysyvästi suhtautumiseni improvisaatioon rikkomalla siihen liittyvät vaivalla hankitut kahleet.

Sinut on kutsuttu mukaan edustamaan Raumaa ja Festivoa Sävelketjukirje-nimiseen projektiin. Kyseessä on yhteistyö, joka liittää toisiinsa kolme säveltäjää, kolme festivaalia ja kolme paikkakuntaa kysymällä, miten uudenlainen moniäänisyys ja yhteistyö voisi versoa välimatkojen yli, saattaen hylätyt tai muutoin tyhjät tilat soimaan. Kolmen itsenäisen teoksen kokonaisuus kasvaa kiinni lopuista ja aluistaan, ja syntyvä kokonaiskuva paljastuu ne jälkikäteen yhdistävästä videoteoksesta. Sävelketjukirje laitettiin liikkeelle Sysmästä ja Raumalta se jatkuu Oulunsalo soi -festivaalille. 

Mitä sinun osuudessasi tullaan kuulemaan ja mitä haluaisit yleisön vievän mukanaan siitä esityksestä?

— Kuulemisen sijaan toivon, että konsertissani voisi tuntea jotain uutta ja tuntematonta. Tavoitteeni on säästellä ääniä, jotta jokaisella äänellä olisi tilaa syntyä, elää ja jatkaa matkaansa jälkiä jättämättä.

— Pyrin säveltämään ja esittämään teoksen niin, että koettava musiikki ohjaisi kokijaa rauhan ja tyhjyyden äärelle – paikkaan jonne voisi jättää asioita jotka eivät enää palvele omaa elämää. Toivon konsertin tuovan ripauksen rauhaa ja keveyttä kaikille jotka saapuvat hetken kanssani jakamaan. Lämpimästi tervetuloa!

Riku Rauma Festivossa:
Ti 5.8. klo 15-18 Sävelketjukirje
Ke 6.8. klo 15-18 Sävelketjukirje
To 7.8. klo 16 Sävelketjukirje, esitys