Raumalaislähtöinen Veera Katila soittaa klarinetteja, huiluja ja sarvia, mielellään vähin äänin, säästäväisesti ja hitaasti. Hän hakee merkityksellisyyttä arkisesta, paikallisesta, tavallisesta ja lepäilystä. Tällä hetkellä hän opiskelee Sibelius-Akatemiassa kansanmusiikin koulutusohjelmassa. 

Miten kuvailisit suhdettasi soittimeesi, Veera?

— Perinnepuhaltimet tulivat elämääni reilu viisi vuotta sitten kun aloitin opintoni Helsingissä. Näissä soittimissa kiinnosti silloin ja innostaa edelleen niiden loputon moninaisuus ja yksilöllisyys, rikkaat sointivärit sekä se miten ikivanha traditio yhdistyy vapauteen löytää oma ääni ja ilmaisu. 

Miten vietät aikaa, kun et ole lavalla tai harjoittelemassa?

— Teen kotitöitä, pyöräilen tai istun metrossa ympäri Helsinkiä. Makoilen [kuten tämän haastattelun kuvassa] ja luen, koitan saada juttuja korjattua tai siivottua tai järjesteltyä tai muuten selvitä arjesta. Uin, mietiskelen ja vietän aikaa ystävien kanssa. 

Festivon tämän vuoden teema on ”Esikuvia”. Kuka on suurin esikuvasi?

— Ei minulla oikein ole esikuvia, mutta vaikutun kyllä (taiteen) tekijöistä, jotka kuuntelevat, leikkivät ja ovat heikkoja.

— Viime aikoina olen fiilistellyt Liisa Pessiä, Meredith Monkia, Silvia Tarozzia, Spelemannslaget til fremjing av møsagrodde låttar -yhtyettä ja monia lapsia. 

Olet ollut mukana Festivossa monena vuonna eri rooleissa, viimeisimmäksi tuottajana. Tänä vuonna olet paikalla (myös) viikon yhtenä taiteilijana. Mitä konsertissasi ”Olen ollut täällä kauan” tullaan kuulemaan ja mitä haluaisit yleisön vievän mukanaan tästä konsertista?

— Soitan norjalaisia kansansävelmiä erilaisilla perinnepuhaltimilla. Mukana on ainakin tanssia, paimensävelmiä ja psalmeja, joita olen valinnut Griegin jousikvarteton pariksi. Suhteeni konserttikokonaisuuteen on näin muutamaa viikkoa ennen festivaalia aika ristiriitainen: klassisen ja kansanmusiikin yhdisteleminen on usein hiukan provosoivaa, varsinkin kun jotkin soittamani soittimet (ja melodiat) eivät perinteisesti ole olleet esittämiseen saati sitten konserttilavoille tarkoitettu. Ehkä toivoisinkin yleisön pohtivan musiikin omistajuuden ja esittämisen kysymyksiä: millaista on musiikki, joka ei ole säveltäjälähtöistä tai esittävää?

Veera Rauma Festivossa:
To 7.8. Olen ollut täällä kauan