Aarne vastasi kysymyksiin sähköpostitse 7.1.2014

 

1) Musiikintunneilla olemme oppineet, että liedissä saavat yhtäläisen painoarvon niin laulajan ja pianistin osuudet kuin sävelletty runokin. Miten käytännössä toteutatte tätä tasapainoa Juhon kanssa? Tuntuuko koskaan vaikealta eläytyä johonkin tiettyyn tekstiin vaikkapa historiallisen etäisyyden takia?

Tasapainon löytyminen ei ole aiheuttanut ongelmia, kun molemmat olemme tietoisia siitä, minkälaisen musiikin kanssa olemme tekemisissä. Keskustelemme paljon ja sitä kautta muodostuu yhteinen käsityksemme ja tulkintamme lauluista. Toisinaan emme keskustele juuri ollenkaan vaan annamme musiikin puhua.

Useinkaan minulla ei ole vaikeuksia eläytyä runoon, vaikka on totta, että monesti romanttinen runous on tematiikaltaan ja kielenkäytöltään nykyajalle melko vierasta. Samalla runoissa on kuitenkin yleensä jotain sellaista yleisinhimillistä ja -maailmallista, johon on hyvin helppo saada kontakti. Ihminen ei ole pohjimmiltaan muuttunut. Pitää myös muistaa, että liedissä ei ole kyse vain sanoista vaan musiikki tekee runosta uuden taideteoksen.

2) Olet opiskellut laulua sekä Suomessa että Saksassa. Jos voisit valita yhden asian kummankin maan vokaaliopetuskulttuurista vietäväksi tuliaisiksi toiseen maahan, mikä se olisi?

Oman kokemukseni perusteella Suomen ja Saksan opetuskulttuurissa on isojakin eroja. Saksasta toisin Suomeen intensiivisen ja vaativan opetustyylin. Saksaan voisi taas viedä suomalaisen välittömyyden.

3) Rauman konsertin ohjelmistossa on musiikkia niin Suomesta kuin Saksastakin. Kerro ensi kertaa laulumusiikkia kuuntelemaan tulevalle, mihin huomio kannattaa kiinnittää ja suositteletko konserttivierasta valmistautumaan jollain tavalla?

Ohjelmassa on kaksi suurta laulusäveltäjää: Wolf, saksalaisen liedin ehkä suurin nimi Schubertin jälkeen, ja Sibelius, jota ilman suomalainen laulumusiikki olisi huomattavasti köyhempää. Nämä kaksi säveltäjää ovat tyylillisesti melko erilaisia. Wolfin lauluissa seurataan tekstiä viimeiseen asti, etusijalla on runo. Sibelius maalaili lauluihinsa suurempia kaaria ja jopa sinfonisia linjoja. Tätä ainakin kannattaa vertailla. Ohjelmassa on molemmilta säveltäjiltä suuria balladeja, joissa on meininkiä ja jännitystä. Wolfin lauluissa kannattaa seurata, miten oivaltavasti hän käsittelee teksteiltään hyvin monipuolisten Mörike-laulujen runoja niin yleistunnelmassa kuin yksityiskohdissakin. Toivon aina, että ihmiset ymmärtäisivät mahdollisimman hyvin, mistä lauletaan. Jos ohjelma julkaistaan jossakin etukäteen, myös suomennokset voisi laittaa jonnekin luettavaksi, mikä helpottaisi kuuntelua konsertissa.

4) Olet baritoni ja matkalla kohti yhä suurempia lavoja. Miten sinusta tuli laulaja, miten fakki valikoitui? Onko mahdollista, että kymmenen vuoden päästä oopperalavalle kiipeääkin basso Aarne Pelkonen?

Laulaja minusta tuli vahingossa, kun päätin valmistautuessani kirkkomusiikin pääsykokeisiin aloittaa laulutunnit sivuaineena Rauman musiikkiopistossa. Jäin koukkuun melko nopeasti. Sibelius-Akatemiassa kiinnostus syveni, ja parin vuoden päästä päätin pitkän harkinnan jälkeen ottaa laulun pääaineekseni. Äänialani oli alusta alkaen baritoni. Tällä hetkellä olen lyyrinen baritoni, eikä näköpiirissä ole fakinvaihdosta.

5) Mitä muistoja Raumalle konsertoimaan tulo herättää?

Raumalta tulee mieleen monia muistoja. Esiinnyin vuosien varrella monenlaisissa tilaisuuksissa, usein myös Posellissa. Rauman aikoina oli ennen kaikkea pianisti ja urkuri. Laulajana Posellissa esiintymisistä tulee mieleen veteraanijuhla ja musiikkiopiston päätösjuhla ennen Helsinkiin muuttoani.