Vuosi on ollut melkoista myllerrystä monille kulttuurialan toimijoille. Sellisti, kapellimestari Tomas Djupsjöbacka on joutunut kokemaan monen muun tavoin sen, millaista on elää jatkuvan epävarmuuden, suunnitelmien epämääräisyyden, peruutusten ja aikataulujen uudelleen organisoinnin kanssa. Se on ollut henkisesti raskasta.
-Kulttuurin arvostus yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on ollut pettymys, ja se on asia, joka huolettaa minua myös jatkossa. Koronarajoitukset ovat iskeneet alallemme todella pahasti, ja monesti vaikuttaa siltä ettei säännöissä ja suosituksissa ole tarpeeksi tasavertaisuutta. Sosiaaliturva freelance-taiteilijoille on saatava korjattua. Nyt esimerkiksi mekanismit korvausten saamiseksi tulojen menetyksistä ovat olleet jähmeitä ja epäoikeudenmukaisia. Kaikki tämä on ollut hyvin väsyttävää ja nostan todella hattua heille, jotka jaksavat viedä näitä asioita eteenpäin ja taistella!, Djupsjöbacka summaa ajatuksiaan ja jatkaa:
-Uskon että yleisön puolella nälkä tapahtumiin ja kulttuurin pariin on suuri, ja se ajatus lämmittää mieltä kovasti. Luulen että kulttuuri on ihmisille tärkeämpää kuin aikaisemmin, usein ymmärrämme vasta kun joku otetaan meiltä pois kuinka tärkeää se asiaa itse asiassa on. Itsellänikin on kova kaipuu takaisin arkeen, jossa konsertteja on säännöllisesti.
Djupsjöbacka kertoo huomanneensa myös, miten inhimillisten kontaktien väheneminen on ollut hänelle yllättävän lamaannuttavaa. Hän kertoo oppineensa, että ihminen on pohjimmiltaan sosiaalinen olento.
Menneet kuukaudet ovat pysäyttäneet Djupsjöbackan pohtimaan asioita ja yhtenä polttavana kysymyksenä on ollut ”miksi teemme mitä teemme?” Lopulta kysymys jalostui jatkokysymykseen siitä mitä musiikkia yleisölle esitetään ja miksi.
– Luulen pandemian seurauksena nykymusiikki nousee tärkeämmäksi, koska taiteen on vahvemmin tultava nykyaikaan. Sen on puhuttava nykyihmiselle. Toki klassikot eivät koskaan kuole, eikä niiden pidäkään, ne tuovat elintärkeän perspektiivin nykytekemiseen. Tämä dialogi tulee aina olemaan mahdollisuus oivalluksiin, pohtii Djupsjöbacka.
Tämän vuoden Festivossa juhlitaan elämäniloa ja nautintoja. Djupsjöbacka kertoo, että hänelle yksi suurimmista nautinnoista on hyvä ruoka ja juoma. Nykyinen elämäntilanne antaa mahdollisuuden nauttia edellä mainituista kuitenkin harvemmin kuin hän toivoisi. Djupsjöbacka tunnustautuu myös penkkiurheilun ystäväksi ja sanoo nauttivansa erityisesti NHL-jääkiekon seuraamisesta.
Festivaaliviikolla kuullaan konsertteja elämännautinoista. Näistä raumalaisen satunnaisotoksen pohjalta esiin nostetuista nautinnoista Djupsjöbackalle kolahtaa tällä hetkellä parhaiten ”lepo”. Hän kertoo kuuluvansa siihen ihmisryhmään, joka voi nukkua lähes milloin ja missä vain.
– Pienten lasten kanssa tuntuu, että univelkaa on koko ajan. Levon lisäksi myös liikkuminen on itselleni tärkeää. Olen korona-aikana lenkkeillyt tavallista enemmän, ja liikkumisen myönteiset vaikutukset tuntuvat vahvemmin kuin nuorempana, kertoo Djupsjöbacka.
Rauma Festivoon Djupsjöbacka saapuu johtamaan kuitenkin nautintojen sijaan kuolemansynneistä kertovan Kurt Weillin ja Bertol Brechtin yhteistyönä syntyneen teoksen. Seitsemän kuolemansyntiä avaa festivaaliviikon tiistai-iltana Rauma-salissa. Sen ohjaa Festivon taiteellisena johtaja nyt aloittava Siljamari Heikinheimo. Pääosaa tähdittää sopraano Tuuli Takala.
Seitsemän kuolemansyntiä
Ti 3.8. klo 19
Rauma-sali
Liput 49€ / 34€